2010 Goals

Long time, no blog! I've been lazy with Ravelry too, as about half of the hats and a few scarves that I knit in 2009 have not been photographed or put on my project page. Someday, maybe...

With socks I've been much more efficient and all but one pair (finished on New Year's Eve) are up on Ravelry, and nearly all of them have pictures as well. I was rather surprised to realize that I knit 11 pairs of socks last year. I had been thinking of making it my goal to knit 12 pairs in 2010, but now that hardly feels like a challenge. Maybe if I throw in a more difficult pattern every now and then?

Sukkapäivä

En tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta luen muutamaa suosikkiblogiani uudestaan aina välillä, vähän niin kuin luen välillä Yarn Harlotin kirjoista yksittäisiä esseitä uudestaan. Silloin kuin tarvitsen inspiraatiota, henkistä neulontatukea tai muistan vain hauskan merkinnän jonka tiedän piristävän päivääni. Nyt olen viimeisen tunnin lueskellut blogia jonka kirjoitustyylin epäilen siirtyvän suoraan omaan tekstiini (olen aina ollut erittäin altis vaikutteille ja omin muiden ihmisten sanontoja ja jopa ilmeitä jatkuvasti). Blogi tarjosi kuutenkin niin voimakkaan inspiraation tähän merkintään, että en voinut vastustaa. Mahdollinen tyylin matkiminen annetaan toivottavasti anteeksi.

Tänään on ollut aika sukkapäivä. Aamulla kyttäsin onnistuneesti itselleni lisää wollmeisea (huom: jos et tiedä mistä on kyse, niin on ehkä parempi. Se vie rahat ja altistaa lankasnobismille) ja vietin sen jälkeen parisen tuntia varsin epämääräisesti, lähinnä ravelryssä surffaillen ja uutta sukkakirjaa ihaillen (siitä toivottavasti lisää myöhemmin).
Muuten olen lähinnä juonut hirveitä määriä kahvia ja teetä ja syönyt suklaata sekä neulonut uskomattoman pähkinäsuklaamaisia sukkia. Wollmeisesta, tietenkin.

Tuossa vähän aikaa sitten ensin boleroa (täällä lyhyesti mainittu mutta ei kuvattu) ja sitten paitaa neuloessani kuvittelin jo hetken aikaa että sukkakauteni on ohi. Minulla on tapana innostua jostakin aina vähäksi aikaa aivan suunnattomasti, ja ajattelin että se sukkajuttu oli nyt tässä. Että se oli samanlainen kausi-innostus kuin esimerkiksi Susu-suklaapatukan ahmimisvaiheeni joskus lukiossa, minkä jälkeen kyseinen suklaa on jäänyt kaupan hyllylle.

Vaikuttaa kuitenkin kovasti siltä, että sukat ovat tulleet jäädäkseen. Minulla oli myös kesän alussa pienoinen kyllästymisvaihe, mutta sekin meni ohi. Nytkin villapaitaintoiluni vaihtui sukkaintoiluksi melko nopeasti. Ravelryn queue on taas kasvanut, pähkinäsuklaasukka nro 1 on yli kantapään ja eilen vietin tunnin kahvilassa teekupposen ja uuden sukkakirjan kanssa aivan innoissani.
Olen myös vihdoin kesähelteiden jälkeen päässyt käyttämään tähän mennessä tekemiäni sukkia hieman enemmän. Araucania Ranco vain valitettavasti on osoittautunut melko huonosti kestäväksi: olen tehnyt siitä kaksi paria, joista toiset ovat kotikäytössä ja toiset ihan kengissä kulumassa. Ensinmainitut neuloin 2,5mm puikoilla, jälki ei ollut tarpeeksi tiheää ja ne ovat kasvaneet käytössä: ihan oma moka, siitä en valita. Toiset tein 2mm puikoilla ja ne ovat paitsi venähtäneet myös alkaneet huopaantua ja kulua jo toisen käyttökerran jälkeen.

Viime päivinä olen ajatellut, että tällaisista pienistä pettymyksistä huolimatta jaksan neuloa sukkia koska teen niitä ennen kaikkea prosessin, en valmiin neuleen, takia. Villapaitaa tehdessä ajattelin hyvin paljon myös sitä, miten ihanaa olisi käyttää itsetehtyä vaatetta. Itsetehtyjä sukkiani käytän sen sijaan edelleenkin aika vähän, enkä haaveile siitä samalla tavalla neuloessa kuin villapaidan kanssa. Nautin kuvion muodostumisesta, langan väreistä ja siitä, miltä se tuntuu käsissä. Pienet puikot sopivat käteeni jotenkin niin hyvin.

Sukkasuman purkua, osa 1

Loppujen lopuksi bolerolle kävi samalla lailla kuin monelle sukalle: ensin neulottavaa on vielä ikuisuus ennen varvaskavennuksia, sitten yhtäkkiä tekele on jo liian pitkä. Tässä tapauksessa köröttelin siis kohti hihoja. Ensin ei mitään, ja sitten, oho! Neule on nyt nappia vaille valmis :D

Joitakin valmiita töitä on vielä näyttämättä, ja yritän nyt mennä aikajärjestyksessä. Ennen boleroa on siis vielä sukkia.

Hmm, näyttävät kyllä ihan lapasilta mutta kyllä siinä sukat on. Nämä menivät Ravelry-vaihtoparille jonka ajattelin jossain vaiheessa esittelevän sukat oikean kokoisessa jalassa, toistaiseksi kuvat ovat tätä tasoa.

Lanka on Cherry Tree Hill ja malli Rib Fantastic kirjasta Knitting Socks with Handpainted Yarn. Kyseisen kirja on muuten ollut oikein hyvä ostos, ja pehmeäkantisena myös kulkee hyvin mukana. Ohje oli helppo, tosin onnistuin silti sähläämään melkoisesti...Esimerkiksi kantapään tein ensin 24 silmukalla. Voisi kuvitella että olisin tajunnut tuloksen olevan liian pieni ennen kuin tein kantapään loppuun asti, mutta ei. En vieläkään tiedä, missä vaiheessa epähuomiossa siirsin silmukoita niin, että 1. ja 4. puikoilta puuttui niitä kahdeksan.

Aloitin langasta jo kerran Charade-mallia, mutta värin läikittyivät harvinaisen rumasti. Tässä mallissa raidoitus asettui oikein kiltisti. Lanka oli muutenkin mukavaa neuloa ja pehmeän tuntuista.

Lisää speksejä ravelryssä.

Puserohaaveita

Näin unta, että olin neulonut pitsipuseron ja onnistunut unohtamaan sen. Unessa kaivoin puseron onnessani kaapista ja totesin että vaikka istuvuus ei ihan napakymppi ollut, niin lähtisin se päälläni ulos heti, olin työstäni niin ylpeä.
Aamulla olin aika pettynyt. Todellisuudessa en ole tehnyt mitään huivia isompaa neuletta. Yksi bolerojakun tapainen on kesken, ollut viime joulukuusta lähtien. Saan sitä tehtyä aina pari riviä kerralla ja tänään otin sen taas esille. 5,5mm puikot ovat muuten aivan käsittämättömän kömpelöt jos olet tehnyt sitä ennen sukkia 2mm puikoilla...Puhumattakaan siitä että yhtenä kappaleena neulottava bolero on nyt kuin aavikko. Hirveä määrä silmukoita, ja vieläpä sileää neuletta.

(Boleron houkuttelemattomuuteen saattaa kyllä vaikuttaa myös se, että ne sukat ovat Wollmeisea. Se lanka jopa tuoksuu hyvältä.)

A Lost Fight

It has been the kind of a day when I'm afraid to so much as attempt knitting, because if everything else goes awry, what can  you expect from something that tends to go a bit awry even on the best of days?

It hasn't gone quite as badly as I expected, but the bottom of my sock still is developing a very visible line between the 4th and 1st needle. I won't post a picture, at least not now, it's nearly 11 pm and much too dark (and yes, I do knit -and read- with too little light), but it appeared out of nowhere a little after the heel. I'm tempted to blame the yarn (cherry tree hill sock) for being too soft and slippery, but it's more likely just me. It's still annoying, though. Fighting against the Knitting Gods is really the last thing I need tonight.

Oi ihana toukokuu

Näinhän se tietenkin menee. Kun olen juuri hehkuttanut sitä, miten loistavaa on voida tehdä kantapää junassa, yhtäkkiä olenkin varvaskavennuksissa, joita en voi aloittaa, koska saajan pitää sovittaa ensin. Eli pakollista taukoa tulee jossain vaiheessa kuitenkin.

Ainoa toinen aktiivisesti tekeillä oleva neuletyö on huivi. Lanka on upeaa ja kuvio helppo, jopa siinä määrin että en jaksa neuloa sitä kovinkaan pitkään ennen kyllästymispistettä.

Tekisi mieli aloittaa uudet sukat, mutta yritän malttaa odottaa toukokuuta ja sock knitters anonymous -ryhmän toukokuun mallia. Lankakin tähän työhön on jo mietitty: olimme miehen kanssa parisuhdeoleellisen merkkipäivän (lue: vuosipäivän) johdosta viikonloppulomalla Turussa, ja pakkohan sitä yhdessä lankakaupassa oli käydä. Lankabaarin sijainti ja valikoimakin oli katsottu valmiiksi, joten kauaa ei ostoksissa mennyt. Mukaan tarttuivat sukkaplokit (tai siis succaplokit)  ja yksi ainokainen kerä paikallisen värjärin sukkalankaa (langan tiedoissa ei nimeä lue, mutta kaupan kuitti paljastaa että ostin Nauravan lampaan tuotteen). Mies ei ihan ensinmainittujen ideaa tajunnut, ja täytyyhän se myöntää että eivät ne ihan välttämättömät ole...Mutta kun kauppaan kerta päästiin enkä tuhlannut lankaan liikaa niin pitäähän niitäkin päästä kokeilemaan.

Tosiaankin, minua kiinnostavia lankoja ei Lankabaarista hirveästi löytynyt, tosin voi johtua tämänhetkisestä sukkakeskeisyydestäni, en oikein edes katsellut muita lankoja. Mutta tuo ainoa ostamani kerä siis tämänhetkisten suunnitelmien mukaan päätyy Kiilaksi heti kun toukokuu koittaa.

Love of the short row heel

Pattern: Go with the Flow by Evelyn A. Clark from Favorite Socks

Yarn: Araucania Ranco Solid

Needles: 2mm DPNs

Size: mine, shoe size eur 40/41. CO 60 sts.*

After my first Araucania socks, I did intend to use some other yarn for my next project. I did even  cast on a pair of charades in Cherry Tree Hill Supersock, but the colour pooled in the worst possibly way (the yarn did, however, feel soft as heaven, so I will probably give it another try with a more appropriate pattern). So I wound up my second skein of Araucania and started my first pattern from the Favorite Socks (which I keep spelling as Favourite, and then can't find it from Ravelry...)

I didn't even look at the directions in the pattern for making the heel, as I had already decided to try a short-row one. I hate having a sock on a hiatus just because I need time and good lighting to pick up the gusset stitches, so this was really inevitable.

I followed cosmicpluto's tutorial found here. Considering that it was my first attempt, I found this heel much easier and faster to do than the heel flap, and a bit more successful too. Obviously there are some mistakes, but the lace conveniently hides the holes ;)

I'm now knitting socks for the BF, also with a short row heel that I was able to knit on the train. A lot of my knitting is done in transit, so this is a big advantage compared to the heel flap.

*Please ignore my very white-looking calves in the picture, it's the lighting. And we have a long, sunless winter behind us.